Virallinen silmätutkimus ja jalostusohjeet
Virallisia silmätutkimuksia tekevät Kennelliiton hyväksymät silmiin erikoistuneet eläinlääkärit. Virallista lausuntoa varten on tilattava lähete omakoirassa ennen tutkimusta. Koiraa ei tarvitse rauhoittaa tutkimusta varten. Ennen tutkimusta silmiin tiputetaan pupilleja laajentavia silmätippoja. Lue lisää silmätutkimuksesta kennelliiton sivulta.
Cavalierien rekisteröinnin ehtona on astutushetkellä voimassa oleva silmätutkimuslausunto. Voimassaoloaika on 36 kk, paitsi alle 12 kk iässä tehty tutkimus on voimassa 12 kk.
Yhdistyksen jalostusohjesäännön mukaan jalostukseen ei saa käyttää koiria, joilla on todettu PRA, HC tai tRD. Kahta mRD- tai gRD-lausunnon saanutta koiraa ei suositella yhdistettäväksi. Lisäksi suositellaan, että ensimmäinen tutkimus tehdään yli 24 kk ikäisenä ja että tutkimus uusitaan 24 kk välein.
Cavalierin yleisimmät silmäsairaudet
Vuosien 2014 – 2023 aikana syntyneistä cavaliereista on silmätutkittu 1475 yksilöä eli 31 %.
Distichiasis/ektooppinen cilia, ylimääräiset ripset
Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.
Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita. Hoitona on tarvittaessa ripsien nyppiminen (ripset kasvavat takaisin) tai karvatuppien tuhoaminen.
Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen, mutta mieluiten terveen kumppanin kanssa. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttava distichiasis) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen. (Lähde: JTO 2025-2029)
Sarveiskalvon dystrofia, kolesterolikiteet
Sarveiskalvon dystrofiaa eli aineenvaihduntahäiriötä on kolmea eri muotoa (epiteliaalinen eli pintakerroksen, stromaalinen eli keskikerroksen ja endoteliaalinen eli sisäkerroksen muutos), joista yleisimmässä eli epiteliaalisessa dystrofiassa on kyseessä molemmissa silmissä ilmenevä rasvakertymä sarveiskalvon pintaosassa.
Se ilmenee yleensä keski-ikään mennessä, on paljain silmin havaittavissa, mutta aiheuttaa vain harvoin koiralle näkö- tai muita ongelmia. Ruokinta ja hormonaaliset tekijät saattavat osaltaan vaikuttaa vaivan ilmenemiseen. Pinnallinen dystrofia ja usein myös stromaalinen dystrofia ovat koiran elämän kannalta useimmiten vähämerkityksellisiä. (Lähde: Kennelliitto)
Katarakta, perinnöllinen harmaakaihi
Perinnöllinen harmaakaihi (ent. hereditäärinen katarakta, HC) samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Useimpien muotojen periytymismallia ei vielä tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn. Edennyt kaihi aiheuttaa silmän sisäistä suonikalvontulehdusta ja siten voi aiheuttaa kipua.
Katarakta eli kaihi voi olla perinnöllinen tai ei-perinnöllinen, synnynnäinen tai hankittu. Syntymän ja 8 viikon iän välillä todetut kataraktat ovat synnynnäisiä. Esimerkkinä ei-perinnöllisestä katraktasta on sokeritautiin liittyvä, usein hyvin nopeasti täydelliseksi kaihiksi kehittyvä diabeettinen katarakta sekä vanhuuden kaihi ja PRA:han liittyvä toissijainen kaihi. Ns. nukleaariskleroosi (ei luokitella kaihiksi) on normaaliin ikääntymiseen liittyvä muutos, jossa linssin ydin tiivistyessään muuttuu ’opaalinharmaaksi’. Muutoksella ei ole merkittävää vaikutusta näkökykyyn. Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä. Perinnöllinen kaihi -diagnoosin saanutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Poikkeuksena ovat perinnölliseksi todetut ja oletetut muut vähämerkitykselliset linssin kaihimuutokset, joita saa käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa. (Lähde: Kennelliitto)
Verkkokalvon kehityshäiriö (RD)
Verkkokalvon kehityshäiriö (retinal dysplasia, RD) jaetaan kolmeen muotoon.
Lievimmässä, multifokaalissa RD:ssä (mRD) muutokset ovat pieniä, yksittäisiä tai lukuisia poimuja verkkokalvolla. Muutokset pysyvät yleensä ennallaan ja niiden merkitys koiralle on hyvin vähäinen. mRD -koiria voi käyttää jalostukseen terveen kumppanin kanssa.
Geograafisessa RD:ssä (gRD) muutos on laajempi ja yleensä melko keskellä silmänpohjaa, jolloin sillä voi olla vaikutusta näkökykyyn. Muutokseen liittyy myös paikallista verkkokalvon ohentumista ja joskus myös irtaumaa.
Vakavin muoto (ns. totaali RD, tRD) on onneksi harvinaisin. Siinä verkkokalvon kehitys on jäänyt merkittävästi kesken eikä se ole kiinnittynyt normaaliin paikkaansa. Silmä on sokea ja siinä on usein muitakin kehityshäiriöitä. tRD -koiria ei pidä käyttää jalostukseen.
Eri muodoilla (mRD, gRD ja tRD) ei toistaiseksi ole todistettu olevan geneettistä yhteyttä. (Lähde: Kennelliitto)
Kuivasilmäisyys (KCS)
Kuivasilmäisyys on sairaus, jossa kyynelnesteen tuotto vähenee osin tai kokonaan aiheuttaen silmään sarveiskalvon ja sidekalvon tulehdusta, kipua ja näkökyvyn heikkenemistä sarveiskalvomuutosten takia. Kuivasilmäisyyden syynä voi olla perinnöllisen alttiuden lisäksi mm eri lääkeaineet, kyynelrauhasen hermotuksen häiriöt, aineenvaihduntasairaudet, infektiot ja autoimmuunisairaudet. Oireet alkavat sidekalvon punoituksena ja silmän rähmimisenä. Silmä rähmii usein runsaasti ja rähmä on tyypillisesti silmän pintaan tarttuvaa ja hyvin sitkeää. Silmä voi olla valoarka ja potilas herkästi siristelee silmää. Sarveiskalvon haavaumat ovat melko tavallisia. Silmä kutiaa ja on kivulias. Diagnoosi tehdään mm. mittaamalla kyynelnesteen tuotto. (Lähde: Kennelliitto)
Etenevä verkkokalvon surkastuma (PRA)
PRA eli etenevä verkkokalvon surkastuma on silmäsairaus, joka johtaa sokeutumiseen, kun silmän valoa aistivat solut tuhoutuvat. Sairauteen ei ole hoitoa, mutta tutussa ympäristössä sokea koira voi pärjätä erittäin hyvin.
Cavalierilla PRA on erittäin harvinainen. PRA-sairasta koiraa ei saa käyttää jalostukseen.
Silmäsairauksista löydät kattavammin lisätietoa Kennelliiton sivuilta.